Repellon taustalla oleva tiede

Repello perustuu tutkimukseen, jossa on tunnistettu rottien oma tapa viestiä vaarasta, ja se luo ympäristön, jonka aivot vaistomaisesti tulkitsevat epävarmaksi. Teknologia on kehitetty Luleå teknillisen yliopiston (LTU) tutkijoiden toimesta ja testattu Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) pilottitutkimuksessa.

Maailman ensimmäinen tieteellisesti testattu hiiri- ja rottakarkotin

Repello on ainoa hiiri- ja rottakarkotin, joka perustuu lajin omiin hälytyssignaaleihin. Sen on kehittänyt professori Örjan Johansson (LTU), ja se on arvioitu Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) pilottitutkimuksessa.

91%

Vähemmän rottahavaintoja

SLU:n pilottitutkimuksessa rekisteröityjen rottien määrä väheni jyrkästi, kun Repellon signaali aktivoitiin. Joissakin tiloissa aktiivisuus laski yli 90 %, jopa voimakkaasti saastuneissa ympäristöissä.

100%

Karkottava vaikutus

Jokaisen rekisteröidyn rottakontaktin yhteydessä havaittiin sama reaktio: rotta pysähtyi, kääntyi ja poistui alueelta. Yksikään yksilö ei jättänyt signaalia huomiotta – kaikki pakenivat välittömästi.

Keskeiset tulokset

Ruotsin maatalousyliopisto toteutti pilottitutkimuksen, jossa Luleå teknillisen yliopiston kehittämää ultraäänisignaalia testattiin kerrostalossa, jossa oli dokumentoitu rottaongelma. Tutkijat seurasivat rottien käyttäytymistä reaaliaikaisesti infrapunakameroilla. Tulokset olivat selkeät: signaali vaikutti rottien käyttäytymiseen välittömästi ja vähensi aktiivisuutta merkittävästi, erityisesti ahtaissa kulkutiloissa.

Lue koko tutkimus täältä
Testattu todellisessa rotta-ympäristössä

Tutkimus toteutettiin kerrostalossa, jossa oli dokumentoitu rottaongelma, kolmessa eri tilassa, joissa rotat liikkuivat luonnollisesti.

Kontrolliviikko + interventio

Ensin mitattiin rottien aktiivisuus ilman vaikutusta. Tämän jälkeen ultraäänisignaali aktivoitiin interventioviikon ajaksi vaikutusten vertailemiseksi.

Ultraääni, joka perustuu rotan varoitussignaaliin

Signaalin taajuusalueen pyyhkäisy (25–85 kHz) ja pulssimainen luonne jäljittelivät rotan omaa hampaiden kirskuntaa “hälytysääntä” – eivät satunnaista ultraääntä.

Voimakkaasti vähentynyt aktiivisuus

Kun ääni aktivoitiin, rottien aktiivisuus väheni merkittävästi. Käytävässä havainnot laskivat yli 90 % verrattuna kontrolliviikkoon.

Rotat, jotka kuitenkin pääsivät sisään, pakenivat välittömästi.

Ne harvat yksilöt, jotka äänen vaikutuksesta huolimatta pääsivät tilaan, kääntyivät välittömästi ja poistuivat alueelta, mikä viittaa 100 %:n karkottavaan vaikutukseen suoraan altistuneilla rotilla.

Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevän vähenemisen rottahavainnoissa.

Örjan Johansson, professor i tekniks akustik. Utvärdering av råttskrämma på vild population av råttor: en pilotstudie. Institutionen för vilt, fisk och miljö, Sveriges lantbruksuniversitet; 2025. Published 2025. Available from: https://res.slu.se/id/publ/143549

Käyttäytymiseen suunniteltu signaali

Lähettää rotan oman varoitusäänen ultraäänimuodossa – SLU-testissä havaitun vaikutuksen perusta.

Jossa vaikutus mitattiin

Rottahavainnot vähenivät yli 90 %. Ne rotat, jotka ilmestyivät, kääntyivät välittömästi.

Vahvistettu ultraääniprofiili

Pulssimainen taajuuspyyhkäisy 25–85 kHz, huiput yli 100 dB – juuri se signaali, johon rotat reagoivat.

Reaktio tapahtuu sekunneissa.

SLU-testissä rotat pysähtyivät välittömästi, kun signaali aktivoitiin, ja poistuivat alueelta heti. Tämä osoittaa, että signaali aktivoi vaistonvaraisen uhkareaktion – ei pelkkää ärsytystä.

Suunniteltu rotan varoitussignaalin mukaan

Patentoitu signaali, jossa on pulssimainen taajuuspyyhkäisy (25–85 kHz), jäljittelee rottien hampaiden kirskuntaa varoituksena. Se on sama äänityyppi, jota rotat käyttävät varoittaakseen muita laumassa – siksi se toimii.

Vahvistettu todellisessa ympäristössä

Tutkimus tehtiin asuinrakennuksessa, jossa oli aktiivinen rottaongelma. Tuloksena oli selvästi vähentynyt aktiivisuus, erityisesti ahtaissa kulkureiteissä, joissa vaikutus ylitti 90 %.

Usein kysytyt kysymykset

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää menetelmästä, pilottitutkimuksesta ja siitä, miten tutkijat oikeasti testasivat teknologiaa.